lauantai 12. marraskuuta 2016

Viikonloppu yksin

Olen yksin. Tai melkein yksin. Koira jäi, jottei ihan seinille tarvitse puhua ;)

Mies lähti eilen ensimmäistä kertaa Epen kanssa viikonloppureissuun pääkaupunkiseudulle omia vanhempiaan moikkaamaan. Alunperin meidän oli tarkoitus lähteä yhdessä, mutta kun opinnäytetyö on vähän takunnut viime aikoina, niin päätimme, että on parempi ottaa viikonlopusta kaikki hyöty irti ja pojat lähtevät mummolaan ja minä jään kotiin kirjoittamaan.

Koen kaikkia tunteita tällä hetkellä yhtä aikaa. On vähän syyllinen olo, on järkyttävä ikävä, on huoli miten siellä menee, on haikea olo etten ole jakamassa tätäkin viikonloppua heidän kanssaan. Sitten taas on todella rentoutunut ja vapautunut olo, koska kukaan ei tällä hetkellä tarvitse minua. Tuntuu aika virkistävältä olla kotona vain omine ajatuksineen, käydä kaupassa ja tehdä ruokaa vain itselleen ja siivota vain omia jälkiä. En ole edes osannut kaivata tätä, mutta nyt kun tilanne on päällä niin onneksi osaan jopa nauttia tästä. Ainakin hetkittäin!

Luotan mieheeni täysin. Varsinkin nyt muuton jälkeen on ollut ihanaa seurata miten hänen ja Epen suhde on kehittynyt. Mies pärjää arjen pyörityksestä siinä missä minäkin ja heillä on Epen kanssa ihan omia juttuja. Tuntuu mainiolta, että Epe on jo niin iso poika, että vastuu perusarjesta on jakautunut melko tasaisesti tässä perheessä. Mutta sitä ihmettelen, miten mieheni on antanut minun matkustaa Epen kanssa pitkiäkin reissuja jo pienestä pitäen? Nyt vasta kun roolit on kääntynyt, ymmärrän kuinka kivaa on saada valokuvia ja kuulumisia ja millainen huoli on, kun tietää toisen ajavan huonossa säässä satoja kilometreja.

Tähän viikonloppuun on tähän mennessä kuulunut päiväsauna, paljon sometusta, vähän nettishoppailua, pääosin opparin kirjoittelua, koiran kanssa ulkoilua, leveästi nukkumista (niin taidan kyllä tehdä joka yö...), sarjojen katselua ja ilman kelloa elämistä. Kivaa, mutta kyllä silti malttamattomana odotan huomista ja olen avosylin vastassa kun elämäni miehet ovesta astuvat. Ehkäpä jotain pientä isänpäiväyllätystäkin on huomiselle valmisteilla.

Loppuun pakko kehua äitiäni <3, joka kävi Porvoossa PikkuD:n loppuunmyynnissä. En ehkä kestä! #kerranmaterialistiainamaterialisti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti