Yhdeksän kuukautta

Epen kasvaessa kaikki tuntuu siinä hetkessä kristallinkirkkaalta ja siltä, ettei näitä hetkiä voi unohtaa. Yhdeksän kuukauden kokemuksella tiedän, ne hetket valitettavasti voi unohtaa. Vaikka olen saanut seurata poikani kasvua ja kehitystä päivittäin, en valitettavasti muista mitkä asiat meillä oli ajankohtaisia esimerkiksi viisikuisena tai edes seiskakuisena. Vauvakirjaan on tullut päiviteltyä siellä kysyttyjä asioita, mutta muut kivat muistot onkin jääneet jo unholaan.

Haluan siis edes kerran kuukaudessa kirjoittaa ylös millaista elämämme aina silloin on, mitä uusia taitoja Epe on ottanut haltuun, mitkä ovat neuvolassa tarkistetut strategiset mitat ja muita asioita, joita vauvakirja ei meille paljasta.

Yhdeksän kuukautta.
Nyt Epe on ilahduttanut elämäämme yhtä kauan masun ulkopuolella kuin masussa.
Epe on kuluneen kuukauden aikana oppinut ryömimään, sanomaan äiti, pyörimään istuessa kellona ympäri ja soittamaan ksylofonia malletilla. Epe sanoi muskarille kesäksi heippa ja aloitti vauvasirkuksen lyhytkurssin. Epe sai tyttöystävänsä Saksasta kotiin, kävi kumminsa kuorokonsertissa, neuvolassa ja neuvolalääkärissä. Epe vietti mummin kanssa kokonaisen vuorokauden isin ja äidin juhliessa häitä toisella puolella Suomea ja on treffaillut ahkerasti lähistöllä asuvia kollegoja.

Epe oli viimeisimmässä neuvolassa 9360g, 73,8cm ja päänympärys komeat 48cm. Poika käyttää 74cm kokoisia vaatteita eikä 80cm vaatteetkaan ole enää liian suuria. Pää kasvoi melkoisen spurtin ja reissusta ostetut kesähatut ovat jo näin kesän kynnyksellä jääneet pieneksi. Neuvolassa ei tullut ihmeitä esille ja seuraavan kerran neuvolatätiä treffaamme vuoden iässä.

Uniasioita pähkäillään päivittäin ja nyt meillä on menossa vaihe, jossa kolmet päikkärit ovat lyhenemässä kahtiin. Epe menee yöunille yhdeksän korvilla ja aamu alkaa kuuden ja kahdeksan välillä joko yhtä soittoa nukkuen tai yhdellä herätyksellä, jolloin mies käy tassuttamassa. Joskus riittää pelkkä tutin suuhun laittaminenkin. Epe siirtyi pari viikkoa sitten nukkumaan omaan huoneeseen ja siirto sujui ongelmitta. Unesta puhuminen ja siihen vaikuttaminen on yksi lempiaiheitani ja siihen palaan vielä omalla erillisellä postauksella.
Yösyötöt ovat jääneet siis pois ja Epe syökin hienosti päivässä viisi kiinteää ateriaa ja väleissä maitoa, joko rinnasta tai pullosta.

Epe nousee sujuvasti konttausasentoon ja karhukävelyasentoon, mutta ei ole ottanut vielä yhtään konttausaskelta. Kaiken kaikkiaan hän on hyvin rauhallinen ja harkitseva lapsi, joka ei ryntää uusiin tilanteisiin pää kolmantena jalkana. Taitoa konttaamiseen ja ylösnousuun olisi, mutta toistaiseksi hän viihtyy paremmin lattiatasossa ryömien. Hän istuu tukevasti, kun hänet laittaa istumaan, mutta ei vielä käänny siitä itsekseen ryömimään eikä konttausasennosta siirry istuma-asentoon.

Liikkumistaidon kehittyessä hän on löytänyt uusia mielenkiinnon kohteita, kuten kukkaruukun, koiran ruokakupin, kuivausrummun ilmastointireiät, leluarkun kahvan sekä joka lapsen lempparin: pistorasiat. Toistaiseksi ei-sana tuottaa tulosta ja hetken asiaa ihmeteltyä kääntyy muihin puuhiin tyytyväisenä.

Epe on kaiken kaikkiaan todella hymyilevä ja tyytyväinen vauva. Hän tykkää lirkuttelusta, sylissä olosta, huomiosta ja kaikesta yhdessä leikkimisestä. Tämän päivän haasteita ovat kylpeminen (yhtäkkiä herättää kauhua ja itkua kastuessaan), väsyneenä ääniyliherkkyys ja helteillä hikoilu.

Epe rakastaa kukkuu-leikkiä kaikissa muodoissa ja pienet säikkäyttelyt saavat myös hekotuksia aikaan. Epe rätkättää myös kun häntä puhaltelee tai kun tekee hauskoja äänitehosteita. Poitsu tykkää kävellä, kun kävelyttää, juttelee paljon, viihtyy syöttötuolissa mitä tahansa syöden. Lemppariruokia tuntuu olevan jauhelihapasta ja mikä tahansa, mistä löytyy mangoa. Hän tykkää matkustaa kantorepussa tai rattaissa, autolla turvakaukalossakin, mikäli ilmastointi pelaa. Tutut ihmiset saavat mairean hymyn huulille tavatessa ja hyvin nukkuneena hän on ihanan aurinkoinen.

Ihana vauvani, mitähän seuraava kuukausi tuo tullessaan?