Hotelli, liikkuminen ja yleistä #New York

Valitessamme majoitusta halusimme, että hotellihuoneessa on riittävän iso sänky meidän koko perheelle (ei ole vaikea löytää Ameriikan king-size-maailmassa), riittävästi leikkimistilaa Epelle (joka ei vielä liikkunut tuolloin lainkaan) ja hotellin sijainti olisi hyvien julkisten yhteyksien päässä. Plussaa oli suhtkoht edullinen hinta ja aamupala. Päädyimme Queensin puolelle Country Inn & Suites by Carlson nimiseen hotelliin. Hotelli ei ollut mitenkään wau, paitsi huoneemme näköalan puolesta, mutta täysin riittävä. Aamupala ei myöskään ollut wau, mutta vatsat täyttyivät. Sijainti oli myös oikein mainio, sillä metrot kulkivat parin sadan metrin päästä muutamien minuuttien välein kohti Manhattania ja matka Manhattanille kesti vartin. Hintaeroa tämän ja Manhattanin saarella olevan halvimman hotellin välillä oli vähintään 400$, joten valitsisin uudelleenkin tämän saman hotellin mikäli matkaisimme takaisin New Yorkiin.

Aamupalalla.

Epe löysi New Yorkista varpaansa!

 

Liikuimme koko viikon metroilla ja ostimmekin heti ensimmäiseksi viikon metrokortit metroasemalla olevasta automaatista. Yhden henkilön metrokortti maksoi 31$, joka ei mielestämme ollut paha, sillä pääsimme liikkumaan koko reissun ajan vaivatta samalla lipulla. Liput olivat ohuet paperikortit magneettijuovilla, joka aina veivattiin metroasemille mentäessä, joten metrokorteista on syytä pitää huolta. Meillä meinasi mennä taskussa kortti ryttyyn eikä lukija meinannut hyväksyä korttia enää sen jälkeen... Lastenrattailla kuljettaessa käytetään invaovea, helpointa on kulkea kahdestaan niin että ensin menee toinen omaa korttia käyttäen tavallisesta portista, avaa invaoven josta lastenrattaat pääsee alueelle ja invaovesta kulkiessa toinenkin veivaa oman korttinsa. Olimme lukeneet, että lastenrattailla kulkeminen voi Manhattanilla olla hankalaa, sillä kaduilla on paljon ihmisiä ja metrot ovat maan alla eikä kaikilla asemilla ole hissejä. Tai, että rattaat pitäisi kasata ravintolaan tai metroon mentäessä. Me emme kuitenkaan kertaakaan joutuneet tällaisen tilanteen eteen. Allekirjoitan kyllä sen, että ihmisiä oli paljon liikkeellä emmekä löytäneet aina hissejä, mutta sopivalla asenteella lastenrattaillakin oli helppo matkustaa Manhattanilla pelkkiä julkisia käyttäen. Kahdestaan oli erityisen helppo kantaa matkarattaat portaikoissa (yksinkin pärjää) eikä meillä jäänyt yhtäkään paikkaa käymättä sen vuoksi, ettei rattailla olisi päässyt kulkemaan.

Metroja kulkee New Yorkissa paljon ja useasti, mutta mielestämme niissä oli helppo suunnistaa emmekä onnistuneet kuin kerran hyppäämään väärään junaan. Sekin oli viikonlopun poikkeusvuoro, jolloin kaikki metrolinjat eivät kulkeneet ja metrolinjoja oli yhdistelty. Joka kerta mahduimme hyvin rattaiden kanssa kyytiin ja meille tarjottiin usein istumapaikkaakin. Edes ruuhka-aikana metrot eivät olleet täpötäysiä. Metrolla matkustaessa oli ihanaa, että koskaan ei tarvinnut huolehtia ehdimmekö seuraavaan metroon, vaan menimme aina rauhassa asemalle, odotimme ihan maksimissaan kymmenen minuuttia ja metro jo saapuikin. Mies latasi puhelimeensa MTA:n sivuilta Manhattanin metrokartan PDF-tiedostona, josta pystyi offline tilassakin etsimään sopivaa metroa.

Lähimetroasema.

Pieni maailmanvalloittaja valmiina metroon.

Hyvin mahtui!

Aikaero. Aikaero hirvitti etukäteen, sillä äkillinen seitsemän tunnin kellojen kääntö ei välttämättä onnistuisi kovin helposti. Saati kun rytmiin tottuisi, niin lyhyen loman jälkeen kellot pitäisi kääntää takaisin. Epellä oli jonkunlainen rytmi jo puolivuotiaana, mutta ajattelimme aikaeron olevan helpompaa rytmittömälle vauvalle kuin meille aikuisille. Emme yrittäneet siirtyä kokonaan New Yorkin aikaan, vaan hieman viivyttää iltoja ja nukkua pidempään aamuisin (Suomen ajassa ajateltuna). Tämä melkein onnistui! Epe heräsi melko tarkasti neljältä paikallista aikaa aamuun, joten oli onni että hotellin aamupala aukesi jo kuudelta. Aamupalan jälkeen Epe nukkui hotellissa ensimmäiset päiväunet, jonka aikana me miehen kanssa suunnittelimme päivän ohjelman. Epen herättyä ja syötyä lähdimme liikenteeseen ja usein viivyimme kaupungissa noin kuusi tuntia. Saimme viivytettyä nukkumaanmenoa niin, että Epe nukahti seitsemän aikoihin paikallista aikaa ja me usein pari tuntia sen jälkeen. Emme olleet suunnitelleet mitään tarkkoja päiväohjelmia osittain aikaeronkin vuoksi, sillä emme olleet varmoja miten pystyisimme liikkumaan. Olikin mukava päättää vasta aamulla mitä tänään puuhaisi ja emme jääneet mistään paitsi. Ainoa mikä jäi reissussa kokematta on ilta- ja yömeininki New Yorkissa. Ehkä se ei oikein sovikaan samaan lomaan vauvan kanssa... Paluu Suomeen onnistui hyvin. Lensimme yölennolla ja nukuimme kaikki hyvin. Päivällä kotona olisi tehnyt hurjasti mieli ottaa piiiitkät päikkärit, mutta onneksi saimme aktivoitua itsemme niin että rojahdimme vasta hieman aikaisemmin illalla sänkyyn ja jet lag korjaantui melkeimpä yhdessä yössä.

Päivän suunnitteluhetki.

Dollarit. Jenkeissä maksetaan kaikki joko käteisellä tai luottokortilla. Kannattaa siis varautua tähän etukäteen. Tavallisilla pankkikorteilla pystyy huoletta nostamaan pankkiautomaateista rahaa ja MasterCardit ja Visat toimivat myös siellä. Vaihdoimme ennen lähtöä Forexissa hieman euroja dollareiksi, mutta nostimme paikan päällä lisää, kun pystyimme arvioimaan paljonko suunnilleen tarvitsimme koko reissuun rahaa. Reissuun lähtiessä on hyvä tarkistaa euron ja dollarin kurssi ja muistaa, että shoppaillessa hintalapuissa on usein veroton hinta, joten kassalla sanottava hinta ja hintalapun hinta voivat olla eri. Ravintoloissa ja muilla palvelualoilla (esim. taksit) on tippikulttuuri käytössä, joten muista tipata!

Vauvan hoitaminen. Lainasimme matkaan Söpö-merkkisen imetyssuojan, joka oli aivan huippu! Iski nälkä sitten metrossa, kahvilassa, ostoskeskuksessa tai Madison Square Gardenissa niin Epe vain imetyssuojan alle ja tadaa! Väitän, että ihmiset eivät edes tajunneet mitä siellä alla tapahtui :) Koti-Suomessa en niin arkaile imettämisen suhteen, mutta reissussa koin suojan todella hyödylliseksi. Ravintolaan mentäessä meiltä kysyttiin joka kerta haluammeko syöttötuolin (=high chair), mutta koska Epe ei vielä osannut istua niin pyysimme saada rattaat mukaan. Toisissa paikoissa tämä ei ollut mikään ongelma ja toisissa katsottiin vähän nenän vartta pitkin, mutta joka paikassa tämä onnistui. Vaipan vaihtaminen oli joka paikassa huomioitu naisten puolen vessoihin asetetuilla vaipanvaihtopöydillä.

Kaikki syömässä.

Vauva viihtyi reissussa hyvin. Toki hän on jo koti-Suomessa cityvauva, joka on tottunut kulkemaan julkisilla eikä hätkähdä ääniä ja nukkuu joka paikassa. Epe nautti rattaissa oleilusta, josta näki kaupungin vilskettä ja kun rattaissa olo alkoi tympiä oli aika siirtyä kantoreppuun, jossa oli turvallista matkustaa äidin tai isin lähellä. Jos Epeltä kysyttäisiin reissun kohokohtia ne olivat varmasti omien varpaiden löytyminen, ensimmäistä kertaa syöttötuoliin pääseminen, Teppanyaki-"teatteriesitys" ja jääkiekkomatsi. Tärkeä helpotus oli myös pari päivää vaivannut vatsa, jonka tyhjentymisen jälkeen meillä oli huomattavan paljon leppoisampi matkakaveri.

Niin ylpeä vauva ensimmäistä kertaa omassa tuolissa. <3

Seuraavaksi postauksessa luvassa kuvapainotteinen kertomus siitä, mitä kaikkea teimme viikon aikana ja missä nähtävyyksissä kävimme. Lue myös pakkauslistamme edellisestä postuksesta.